Perinne

Veturit, jotka muuttivat matkustamisen

Litteä vektoriprofiilikuva kolmesta historiallisesta höyryveturista siluetteina, vuoden 1829 varhaisesta mallista 1930-luvun virtaviivaiseen veturiin
Havainnollisia siluetteja, mittasuhteet yksinkertaistettu.

Miten perinnematka etenee

Ensin ääni, sitten haju, sitten nopeus

Perinnematka alkaa jo ennen kuin juna lähtee liikkeelle. Sylinterien tyhjennysventtiileistä kuuluu sihinää, ilmassa on hiilen savua ja kuumaa öljyä, konduktööri vihellää ja savupiipusta alkaa kuulua ensimmäiset raskaat tykytykset. Toisin kuin nykyjunassa, höyryveturi on kuultavasti työssä: kuulet, miten se ponnistelee ylämäessä ja rentoutuu laskussa. Auki aukeavat ikkunat, ovilliset osastot ja hitaampi vauhti tuovat maiseman lähemmäs.

Perinneradat kertovat myös suuremman tarinan. Alle sadassa vuodessa veturit kehittyivät epävarmoista vuoden 1829 Rainhillin kokeista virtaviivaisiksi pikajunaveturiksi, jotka kulkevat yli 100 mph. Muutos piirsi kartat uudelleen, yhtenäisti ajan ja teki rantalomamatkailusta mahdollisen.

Matkojen yhteenvedot

Veturit ja radat, joita kannattaa etsiä

Rocket

  • 1829
  • Rainhillin kokeet

George ja Robert Stephensonin veturi voitti Liverpool and Manchester Railwayn kokeet ja loi mallin seuraaville höyryvetureille.

Flying Scotsman

  • LNER A3
  • 100 mph vuonna 1934

Virallisesti ensimmäinen höyryveturi, joka saavutti 100 mph, 30. marraskuuta 1934. Sitä hoitaa National Railway Museum, ja se tekee yhä kiertuenäytöksiä.

Mallard

  • LNER A4
  • 126 mph, 1938

Pitää maailmanennätystä höyryvedon nopeudessa, asetettu 3. heinäkuuta 1938. Esillä National Railway Museumissa Yorkissa.

Durango & Silverton

  • Colorado
  • Vuodesta 1882
  • Kapearaiteinen

Höyryvetoinen rata Animas-joen kanjonin läpi. Se rakennettiin kuljettamaan hopea- ja kultamalmia, ja nykyään se on yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista perinnematkoista.

Litteä vektoriperiaatekuva höyryjunasta, joka ylittää kaarevan 21-kaarisen viadukti järven päässä, ja muistomerkki alhaalla
Havainnollinen kaavio Glenfinnanin viadukista, ei mittakaavassa.

Pysäkki pysäkiltä

Jacobite, Fort Williamista Mallaigiin

  1. Fort WilliamLähtö Ben Nevisin juurelta, Britannian korkeimmalta vuorelta.
  2. BanavieYlitys Caledonian-kanavan yli Neptunuksen portaiden sulkujen lähellä.
  3. Glenfinnanin viaduktiValmistui vuonna 1901, 21 betonikaarta Loch Shielin yllä. Katso vasemmalle matkustaessasi länteen.
  4. Glenfinnanin asemaPysäkki pienellä rautatiemuseolla.
  5. Arisaig ja MorarValkoisia hiekkarantoja ja näkymiä Pienille saarille.
  6. MallaigKalasatama ja lautat Skyelle.

Maisemallinen viehätys vs. käytännön todellisuus

Perinneradat toimivat pääosin kausiluonteisesti, ja niitä ajavat usein vapaaehtoiset. Höyrypäivät voivat rajoittua viikonloppuihin, koululomiin tai pelkkään kesään, ja aikataulut muuttuvat joka vuosi. Suosittuja junia, kuten Jacobitea, voi olla loppuunmyyty kuukausia etukäteen, ja ensimmäisen luokan paikat menevät ensimmäisinä. Walesin kapearaiteiset radat, kuten Ffestiniog ja Welsh Highland tai Snowdon Mountain Railwayn hammasrata Llanberisista, ovat yhtä säästä riippuvaisia.

Jos haluat katsella junia kyydin sijaan, museot ovat luotettavia ympäri vuoden. Yorkin National Railway Museumissa on Mallard ja monia ennätysveturi. Union Pacificin entisöity Big Boy No. 4014, joka palasi höyryyn vuonna 2019, kiertää joskus Yhdysvalloissa.

Palvelun rajoitukset

  • Suuren palovaaran aikana liikennöitsijä voi vaihtaa höyryvedon dieselvetoon lyhyellä varoitusajalla.
  • Vanhemmissa vaunuissa esteetön pääsy voi olla rajallinen. Kysy ennen varaamista.
  • Auki olevat ikkunat tarkoittavat savua ja hiukkasia, joten pukeudu sen mukaan.
  • Päärataan kohdistuvat höyrykiertueet ovat tilausajoja, joilla on omat varaus- ja hyvityssäännöt.

Seuraavaksi: Käytännön kysymyksiä